Imaharan motivaatioperiaatetta voidaan käyttää sekä koiranohjaajiin että koiriin. Tässä kirjoituksessa käsittelen periaatteen käyttöä koiranohjaajiin.

Imaharan periaatetta on käytetty Japanilaisessa Soramotossa lähes tuhat vuotta. Se on sellaisenaan niin toimiva, että yhdysvaltalaiset tutkijat ottivat sen lähes suoraan länsimaiseen laajennettuun Soramotoon.

Ideana on, että kokeeseen osallistuva henkilö läpäisee kokeen vaikka ei vielä olisi aivan kypsä siihen. Kokeen läpäisystä annetaan näkyvä tunnusmerkki. Koska henkilö tietää, ettei hän ole tunnusmerkin arvoinen, hän on pakotettu harjoittelemaan kunnes on niin taitava, että täyttää tunnusmerkin vaatimukset.

Taistelulajien puolella opettaja voi esim. painostaa oppilaan mustan vyön testiin hieman liian aikaisin. Oppilaalle myönnetään vyö, jota oppilaan on pakko käyttää harjoituksissa. Koska vyö ja oppilaan taidot ovat jatkuvasti kanssaharjoittelijoiden nähtävillä kohdistuu oppilaaseen paine kehittää taitonsa vyön edellyttämälle tasolle.

Koiraurheilussa tätä voitaisiin soveltaa antamalla koiralle koulutustunnus tai käyttövalion arvo vaikka koira ei olisi aivan valmis. Ohjaaja tuntisi häpeää käyttövaliostaan joka ei oikeasti olisi käyttövalion arvoinen ja kouluttaisi koiran valmiiksi.

Valitettavasti suomalaiset koiraurheilun päättäjät eivät liene valmiita tällaisiin edistyksellisiin tekniikoihin vielä aikoihin.