Tuntuuko sinusta joskus, että koira ihan kiusallaan tekee asioita, jotka saavat sinut raivostumaan. Olet aivan oikeassa. Nykyään on tosin muotia sanoa, että ei koira tahallaan ole ilkeä, se vain toteuttaa vaistojaan – tämäkin on totta. Kun koira tuhoaa sisustustasi tai vetää remmissä se saattaa toteuttaa ristiriitaviettiään.

Ristiriitavietin viettipäämäärä on saada aikaan hämmennystä, sekasortoa ja erilaisia ristiriitoja. Ristiriidat voivat olla ihmisten/eläinten välisiä tai esim. yhden ihmisen hämmennystä tai epätoivoa.

Ristiriitavietti on luonnollinen osa koiran käyttäytymistä, joka susilaumassa liittyy läheisesti dominanssipyrkimyksiin. Susi saattaa luoda laumaan ristiriitoja, jolloin ristiriitojen vaivaamat laumatoverit on helpompi syrjäyttää laumahierarkiassa.

Kesykoirilla ristiriitavietti ei välttämättä liity mitenkään johtajuuteen vaan saattaa ilmentyä pelkkänä ristiriitojen synnyttämisenä ja purkaantua, kun koira huomaa aiheuttaneensa ristiriidan.

 

Esimerkki epätoivotusta käytöksestä:

Ristiriitaviettiä on kerääntynyt niin paljon, että sen ärsykekynnys ylittyy spontaanisti. Koira tietää kokemuksesta, että lattialistojen järsiminen saa omistajan raivon valtaan, niinpä se alkaa tietenkin järsiä lattialistoja. Kun omistaja tulee kotiin ja huomaan lattialistojen tilanteen hän tietää, ettei koiraa saa rankaista aikaisemmin tehdyistä tihutöistä. Toisaalta omistaja on hyvin kiukkuinen, koska hän joutuu korvaamaan vuokranantajalle lattialistat. Omistaja on siis ristiriidan kynsissä. Kun koira huomaa omistajan ristiriidan, sen ristiriitavietti pääsee viettipäämääräänsä. Samoin käy, jos omistaja raivostuu ja rökittää koiran, sillä suuttuminen on itsessään sekasortoinen tila. Jos omistaja sen sijaan on aidosti iloinen jää ristiriitavietin viettipäämäärä saavuttamatta, käytös sammuu vähitellen pois. Jos omistaja vielä palkitsee koiran ruhtinaallisesti tihutyöstä, koira siirtyy syyllisyysvietin alueelle ja tapahtunutta voidaan hyödyntää koulutuksessa. Koirilla on tosin suuria eroja kyvyssä vaihtaa eri viettialueiden kesken.

Ristiriitaviettiä voidaan myös hyödyntää koulutuksessa. Erityisen soveltuva se on suojelukoulutukseen, mutta sitä voidaan käyttää myös tottelevaisuus- ja muussa koulutuksessa.

Arkielämässä, jos koira käy haukkumassa jalankulkijan (tai lenkkeilijän) tai peräti puree tätä, jalankulkija todennäköisesti suuttuu ja tulee valittamaan koiran ohjaajalle. Ohjaajan ja jalankulkijan välille syntyy ristiriita ja koira pääsee viettipäämääräänsä. Suojelukentällä voidaan tehdä harjoitus, jossa koira käy ensin uhittelemassa maalimiehellä (tai puree hihaan). Tämän jälkeen maalimies menee ohjaajan luokse ja haukkuu tämän (jos koiralla on korkea ristiriitavietin ärsykekynnys voi olla tarpeen, että maalimies kohdistaa ohjaajaan fyysistä väkivaltaa). Usein nähdään jo muutaman harjoituksen jälkeen, miten koira rentoutuu (ja usein siirtyy kentän laidalle makuulle) päästessään viettipäämääräänsä, kun maalimies ja ohjaaja tappelevat. Toisaalta maalimiehen ja ohjaajan sopiessa asian koira aktivoituu uudelleen häiritsemään maalimiestä.

Koiralle saattaa riittää myös ohjaajan kokema ristiriita. Jos koiraa on vaikea saada toimimaan syyllisyysvietillä, voidaan esim. tottelevaisuudessa yrittää ristiriitavietin käyttöä. Tällöin ohjaaja palkitsee koiran ahdistumalla ja alkamalla käyttäytyä paniikinomaisesti koiran tehdessä oikein. Usein ohjaajat tekevät näin koiran tehdessä väärin ja siis vahvistavat väärää suoritusta.

Ristiriitavietin käytössä tottelevaisuudessa on ongelmana, että harjoituksiin on vaikea saada riittävä määrä toistoja. Joskus se kuitenkin saattaa toimia. Toisaalta sen hyvä puoli on, että se on aina aktivoitavissa – vaikka ohjaajalla ei olisi ollut mahdollisuutta syyllisyysvietin herättämiseen tai työtehtävä olisi tullut yllättäen.

Ristiriitavietti ei kuitenkaan ole aloittelijoiden työkalu!